Oulu, 24. Juli 2013

Pyysin istunnoissasi apua tyttärelleni, pojalleni ja itselleni. Meillä kaikilla on ollut erittäin vaikea elämäntilanne avioerosta johtuen, jossa minun oma tahto hajoitettiin niin fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisesti.

Tyttäreni:
Hänellä on suolistosairaus, keliakia. Se on todettu kuusi vuotta sitten. Hänen kaikki veriarvonsa ja gastroskopian solunäytteet (diagnoosin jälkeen) normaalit ja gastroskopian solunäytteet. On ollut kuitenkin todella väsynyt, mikä johtuu varmasti rankasta elämän muutoksesta. Nyt hän on todella rauhallinen, iloinen ja innostunut.




































Poikani:
Hänellä todettiin pituuskasvussa suuri vaje ja poikkeavuus sydänäänissä huhtikuussa 2013. Kävin istunnoissasi ja pyysin hänelle apua. Nyt verikokeissa, laaja verenkuva, ei löytynyt mitään ongelmaa. Oulun yliopistollisen sairaalan ultrassa sydämen toiminta todettiin normaaliksi. Erikoislasten lääkäri totesi myös sydämen äänet normaaleiksi. Eli normaali sivuääni joka esiintyy yhdeksällä kymmenestä. Kävin istunnoissasi siis jo ennen verikokeita ja ultraääntä.






































Minä:
Pyysin istunnoissasi apua krooniseen väsymykseen, stressiin, vaikeuteen syödä ja puhua, genitaalialueiden vaurioitumiseen, kasvojeni arpiin, astmaan ja keuhkojen ongelmaan. Oli myös iso askel tulla parannusistuntoihisi, koska edustat miessukupuolta. Oulun akuutti ja kriisiryhmän psykiatrian ylilääkärindiagnoosi: loppuunpalaminen ja vakava masennus, kognitiivessa terapiassa käyn viikottain. Lääkitystä ei tähän ole ollut, vain hyvin miedot unilääkkeet. Myös lapseni saavat ammattiapua.
Olen nyt rauhallinen, täynnä rakkautta ja koen osittain turvallisuutta. Isoja ihmismassoja en vielä kestä tai jos tulevat ihan lähelle. Olen saanut nyt myös voiman ottaa Suomen viralliset tahot mukaan, että saan henkisen väkivallan loppumaan lasteni isän puolelta.
Stressin oireet ovat loppuneet eli silmien nykinä, unettomuus myös. En säikähdä asioita enää niin paljon. Muisti toimii ja muistan kalenterini ja aikatauluni ulkoa, vaikka ne muuttuvat lähes päivittäin. Pystyn syömään normaalisti, juomaan ja vatsakin toimii normaalisti. Ja hengittämään normaalisti. Nautin luonnosta, musiikista ja elämästä. Elämäntavoissa on tapahtunut muutosta: ruokavalioni on kasvispitoinen, olen lopettanut sokerin ja kofeiinipitoisten juomien käytön, juon kolme litraa vettä päivässä, liikun 50% kapasiteetista päivittäin kevyttä ja rentouttavaa liikuntaa (kävelyä ja rentouttavaa venyttelyä). Tämän rentouden ansiosta elimistöni toimii rennolla tavalla oikein ja olen laihtunut 4 kg. Elokuun 8 päivä menen Oysiin naisten poliklinikalle genitaalialueiden takia. Siitä en halua puhua enempää.
Vaikka huolia tulee vastaan, uskon että asioilla on tapana järjestyä. Merkittävin asia on se, että olen antanut itselleni armon. Ja uskon ja luotan elämään. Minulla ei ole kiire mihinkään. Uskon taas rakkauden ja valon voimaan. Tunnen syvää rauhaa.
Lapseni ja lähipiirini huomasivat muutoksen minussa nopeasti. Siksi lapseni lähettivät Sinulle Saksaan kiitoskirjeen. Toivottavasti olet saanut sen. He ovat kaikki hyvin onnellisia ja ylpeitä äidistään.
Valitettavasti en pysty kuitenkaan osallistumaan istuntoihisi enää, koska Kantturan retriitti osoitti sen, että stressi on kova, koska tiedän lasteni isän suhtautumisen ja reaktion osallistumiseeni. Olen ilmeisesti puhunut liian avoimesti kokemuksistani, koska en ole saanut hetken rauhaa.




Yhdessä meditaatiossa Neolla, jonka jälkeen huomasin itse vahvan muutoksen ja ympäristönikin huomasi: - Oli kuin olisin ollut hengittämättä lähes koko meditaation ajan. Hengitin ilmeisesti ihan solutasolla. Säikähdin sitä aluksi, mutta ajattelin, että asia on ok. Tuntui kuin Pyhä Henki olisi liikuttanut kaularankaani edes takaisin. Pääni kääntyi vasemmalle hiljalleen ja lopulta pitkä niskalihas kallon pohjassa naksahti paikalleen. Samassa liikkeessä tunsin sivuttaista liikettä, jonka jälkeen kuin helmi vasemmalta puolelta olisi otettu korvan kautta pois.
- samassa meditaatiossa mieleeni tuli kuvia sydämen tasolla ( vasemmalla puolella sinä tuskastuneena ja toisella puolella lasteni isä mustana valopallon sisällä huutamassa ja tunsin kuinka poikani oli vaarassa) siinä vaiheessa keskityin ajattelemaan vanhinta tytärtäni ja keskustelin hänen kanssaan. Sydämeni lopetti pamppailun ja rauhoittui.
Kantturassa viimeinen meditaatio: Tunsin kuinka syvän sininen energia valui koko kehooni. Ajatuksena tuli sanat siunauksen sininen. Olin todella rento, koko kehoni rentoutui. Miehen valokuva tuli eteeni, jossa hän seisoi auringon edessä. Tunsin syvää rauhaa. Sininen energia laskeutui ihan juurichakraan asti, jossa kehoni alaosan lukot aukesi lantiopohjan lihasten supistusliikkeiden kautta. Ja vasemalla puolella tuntui kuin jokin olisi avautunut tai poistunut. Oma mantrani "soi" vahvasti pääni sisällä ja loppurukouksen kohdalla huomasin toistavani samaa mantraa.
Ystävällisin terveisin P. S. -Oulu